Blogihiljaisuus ja huonommuuden tunne takana - tervetuloa 2018!

Kahdeksan kuukautta on kulunut edellisestä tekstistäni. Siihen kahdeksaan kuukauteen mahtuu jos jonkinlaista tapahtumaa. Isoimpina parisuhdetilan muuttuminen sekä perheenlisäys. Minun yksinhuoltajavuodet ovat takanapäin - asia, joka vaatii totuttelua ja makustelua. Perheemme kasvoi viime vuoden aikana kahdella (mies + vauva), ja nyt meitä onkin yhteensä viisi.

Näinä viikkoina tulen uudistamaan blogini nimen, mutta verkko-osoite jää samaksi vanhaksi, koska koen sen helpoimmaksi. Minulla on noussut uusi innostus ja halu ryhtyä jälleen suunnittelemaan ja toteuttamaan säästämistä ja sijoittamista. Ensin on aika kirjata omat ja miehen kanssa yhteiset tavoitteet tälle vuodelle ja katsoa, miten viime vuodelle asetetut onnistuivat (yyh, pakko on vain kohdata totuus silmästä silmään..).

Blogihiljaisuudesta. Miksi olen ollut hiljaa? Siihen on enemmän kuin yksi syy, mutta suurimpana se, että koin, että minulla ei ole oikeutta säästää, puhua tuloista saatikka sijoittaa rahojani, koska kaikki tuloni koostuvat etuuksista ja valtion kassasta tulevista tuista. Koin huonommuutta siitä, että en ole siinä kuuluisassa rehdissä palkkatyössä, vaan olen kotona ja nostan tukia joita muut veronmaksajat maksavat. Eikö olekin tyhmää? Miten sitä vieläkin miettii muiden ihmisten mielipidettä itsestä? Ihan kuin sillä olisi mitään väliä!
En osannut suhteuttaa asioita oikeisiin mittasuhteisiin, vaan vertasin itseäni suoraan lapsettomiin työssäkäyviin ihmisiin ja ajattelin, että minun pitäisi yltää samaan. Totuus on kuitenkin se, että olin yksinhuoltaja kahdelle lapselle, pyöritin koululaisen ja päiväkotilaisen arkea yksin, olin raskaana, opiskelin iltalukiossa sekä hain jatkuvasti töitä. Yksin siksi, koska mieheni asui vielä silloin Jenkeissä, ja muutto tänne Suomeen oli vasta työn alla. Vieläkään ei ole asiat selvät, mutta ainakin hän on täällä.

Tällä hetkellä olen "vain" kotona, eli jätin iltalukion sekä työnhaun pois, ja keskityn tämänhetkiseen ohikiitävän lyhyeen elämäntilanteeseen: vauva-aikaan. Tuloni koostuvat edelleen tuista ja etuuksista, mutta enää en koe huonommuutta asiasta, koska tiedän asian muuttuvan vielä. Nyt on tämä aika, tämä vaihe, ja olen kiitollinen siitä että tällainen mahdollisuus täällä Suomessa annetaan. Mikä etuoikeus mihin muuhun tahansa maahan verrattuna. Ja sen verran itsekäs aion olla, että otan tästä tilaisuudesta todellakin kaikki irti.

Ah, ihanaa olla taas takaisin! Ihanaa, kun ajatukset alkavat vihdoinkin taas jäsentyä päässä, ja turhautuminen ja ahdistus omaan rahatilanteeseen helpottua. Nyt on aika suunnata katse eteenpäin ja pelata elämä näillä korteilla mitä on, ja tehdä suunnitelmia ja tavoitteita tulevalle.

Ihanaa, aurinkoista uutta vuotta ihan kaikille!