Tavoitteet vuodelle 2018

Tavoitteeni vuodelle 2018:
1. Puskuriin kahden kuukauden menot, eli 2500 €

2. Joulukuussa reissuun koko perheen voimin, yhdessä miehen kanssa 4000 €

3. Sijoitussalkussa 400 €
4. Enemmän yhteistä puuhailemista lasten kanssa
5. Omaan hyvinvointiin keskittyminen tekemällä asioita mistä nautin
6. Ainakin kolmen sijoituskirjan lukeminen

Hmm. Ovatkohan nämä nyt realistiset? Kolmea viimeistä tavoitetta pidän melkeimpä suuremmassa arvossa kuin ensimmäisiä kolmea, mutta en silti ajattele selviäväni niistä ponnistelematta. Lasten kanssa vietettyä aikaa on nykyäänkin, mutta tiedostan kyllä sen, että sitä voisi todellakin olla lisää. Oma hyvinvointi nyt on kaiken a ja o, siitä lähtee liikkeelle kaikki mitä tapahtuu. Rakastan lukemista, joten tuon viimeisen ei pitäisi olla mikään ongelma. Jos mietin viime vuoden tavoitteita, en onnistunut niissä ollenkaan. Katsotaanpa mitkä ne olivat..

1. Uusi sänky
Tämä toteutui, mutta täytyy sanoa, että ei minun rahoillani. Mieheni kyllästyi huonoon sänkyyn ja marssi Ikeaan - nyt on tarpeeksi leveä sänky ja mukavat patjat, joskaan en itse niitä maksanut.

2. Koko Klarnan velka pois (362€)
Huoh. Tämä murheenkryyni on edelleenkin maksettavana. Miettikää, ostin kameran syksyllä 2014, ja maksan sitä yhä! Niin kreisiä, niin typerää! On velka toki vähentynyt, mutta ei läheskään kokonaan. En todellakaan halua tietää paljonko olen Klarnalle syytänyt rahaa näiden vuosien aikana.

3. Opintolainalyhennyksen nosto 30 € --> 50 €
En nostanut. En tiedä miksi.

4. Salkun arvo 500 €
Olisi toteutunut ilman rahahässäkkää, jonka takia jouduin tyhjentämään salkun. Summa oli hieman yli 400 €. Siksi uusi tavoite kerätä 400 € vuoden loppuun mennessä ei tunnu liian mahdottomalta.

5. ASP-tilin avaus ja siellä 500€ vuoden loppuun mennessä
Noh. Koko tili edelleen avaamatta. Mitä tähän nyt sanois. Mä en rehellisesti sanoen tiedä, miksi olen edes laittanut tämän tavoitteeksi, koska tuskin tulen avaamaan tiliä vielä hetkeen aikaan. Tai kun tällä hetkellä tuntuu, että tämä on viimeisenä listalla puskurin ja sijoitussalkun jälkeen.

Noh.. Uusi vuosi, uudet tavoitteet, uusi epäonnis.. ei vaan. :D Hyvin tämä menee, kunhan muistan laittaa tavoitteet näkyviin jotta näen ne joka päivä. Se jotenkin konkretisoituu kun kirjoittaa ne paperille ja lätkäsee sen seinälle. Näiden lisäksi minulla on vielä muutama henkilökohtainen tavoite sekä miehen kanssa yhteiset tavoitteet, mutta ne päätin jättää blogin ulkopuolelle. Haluan keskittää tämän oikeastaan vain taloudelliseen puoleen elämässäni, ja jättää kaiken muun pois. 

Lähtötilanne

Päivitin sivupalkkiin tämänhetkisen velkatilanteeni, ja uutena myös tämän hetkiset säästöni - pyöreät nolla euroa!! Aivan järkyttävä tilanne. Keväällä kirjoittelin jättimäisestä rahapulastani, joka kasvoi niihin mittasuhteisiin, että syksyllä jouduin käyttämään kaikki vähäiset säästöni. Jouduin sydän verta valuen nostamaan jokaisen lantin Nordnetin salkustani, joita siihen asti oli kertynyt hieman yli 400€. Se ei ole paljoa suuressa mittakaavassa, mutta minulle se oli - en ollut koskaan aikaisemmin säästänyt tavoitteellisesti ja säntillisesti, ja nyt kun olin, niin tuntui erittäin pahalta tyhjentää salkku.

Tällä hetkellä tilanteeni on jotakuinkin tasoittunut, mutta tulee muuttumaan taas helmikuun alusta kun mies siirtyy lopullisesti kirjoille meille ja vauvan syntymä otetaan huomioon. Byrokratiamyllyssä menee vielä hetki ennenkuin mieheni saa työskennellä Suomessa, ja siihen asti me elellään minun tuloillani sekä hänen säästöillä. Kaikenlisäksi hänen muutto tänne meille vaikuttaa tietenkin etuuksiin, joten tiedossa on jonkinlainen tulojen menetys, vielä en osaa sen tarkemmin sanoa että kuinka paljon muutto muuttaa ja mitä. Tällä hetkellä kuukausituloni ovat 1670€.

Parisuhteeseen siirtyessäni oli edessä väistämättä keskustelu koskien rahaa. Omat rahat, yhteiset rahat, mitä? Tällä hetkellä meillä on omat tilit ja jotakuinkin yhteiset rahat, mutta todennäköisesti se tulee muuttumaan niin, että meillä on kokonaan yhteinen tili ja yhteiset rahat. Näen tämän ratkaisun helpoimmaksi, koska meille kummallekkaan raha-asiat eivät ole tabu, ja niistä voidaan aina keskustella ja jutella. Mieheni on hyvin säästäväistä sorttia (tosin sijoittamisen hän näkee pahana mörkönä mikä vaan vie rahat.. vielä ainakin, toivon että mieli muuttuu vielä matkan varrella), eikä hänelle tuota ongelmaa jättää niitä kuuluisia heräteostoksia kauppaan - siinä mielessä minä taas olen hövelimpi rahankäyttäjä.
Tähän on vielä aikaa kylläkin, mutta näin alustavasti keskustellessamme päädyimme tuohon ratkaisuun. Toki mulla tulee olemaan myös mun oma tili (varuiksi) ja omat säästöt, mutta käyttötili on yhteinen. Ollaan puhuttu säästötavoitteista ja budjettisuunnitelmasta, ja ne ovat työn alla ja tarkoitus toteuttaa ihan lähipäivinä. Oma henkilökohtainen sijoitussuunnitelmani on myös vasta tekeillä, ja samalla kirjoitan ylös myös puskuri- ja säästösuunnitelman, jotka ajattelin kirjata myös tänne.

Huh. Alussa taas ollaan. Tällä kertaa asetelma on vähän eri, mutta alussa kuitenkin. Nyt toivotaan pitkää pinnaa ja vakaata tulotasoa!

Blogihiljaisuus ja huonommuuden tunne takana - tervetuloa 2018!

Kahdeksan kuukautta on kulunut edellisestä tekstistäni. Siihen kahdeksaan kuukauteen mahtuu jos jonkinlaista tapahtumaa. Isoimpina parisuhdetilan muuttuminen sekä perheenlisäys. Minun yksinhuoltajavuodet ovat takanapäin - asia, joka vaatii totuttelua ja makustelua. Perheemme kasvoi viime vuoden aikana kahdella (mies + vauva), ja nyt meitä onkin yhteensä viisi.

Näinä viikkoina tulen uudistamaan blogini nimen, mutta verkko-osoite jää samaksi vanhaksi, koska koen sen helpoimmaksi. Minulla on noussut uusi innostus ja halu ryhtyä jälleen suunnittelemaan ja toteuttamaan säästämistä ja sijoittamista. Ensin on aika kirjata omat ja miehen kanssa yhteiset tavoitteet tälle vuodelle ja katsoa, miten viime vuodelle asetetut onnistuivat (yyh, pakko on vain kohdata totuus silmästä silmään..).

Blogihiljaisuudesta. Miksi olen ollut hiljaa? Siihen on enemmän kuin yksi syy, mutta suurimpana se, että koin, että minulla ei ole oikeutta säästää, puhua tuloista saatikka sijoittaa rahojani, koska kaikki tuloni koostuvat etuuksista ja valtion kassasta tulevista tuista. Koin huonommuutta siitä, että en ole siinä kuuluisassa rehdissä palkkatyössä, vaan olen kotona ja nostan tukia joita muut veronmaksajat maksavat. Eikö olekin tyhmää? Miten sitä vieläkin miettii muiden ihmisten mielipidettä itsestä? Ihan kuin sillä olisi mitään väliä!
En osannut suhteuttaa asioita oikeisiin mittasuhteisiin, vaan vertasin itseäni suoraan lapsettomiin työssäkäyviin ihmisiin ja ajattelin, että minun pitäisi yltää samaan. Totuus on kuitenkin se, että olin yksinhuoltaja kahdelle lapselle, pyöritin koululaisen ja päiväkotilaisen arkea yksin, olin raskaana, opiskelin iltalukiossa sekä hain jatkuvasti töitä. Yksin siksi, koska mieheni asui vielä silloin Jenkeissä, ja muutto tänne Suomeen oli vasta työn alla. Vieläkään ei ole asiat selvät, mutta ainakin hän on täällä.

Tällä hetkellä olen "vain" kotona, eli jätin iltalukion sekä työnhaun pois, ja keskityn tämänhetkiseen ohikiitävän lyhyeen elämäntilanteeseen: vauva-aikaan. Tuloni koostuvat edelleen tuista ja etuuksista, mutta enää en koe huonommuutta asiasta, koska tiedän asian muuttuvan vielä. Nyt on tämä aika, tämä vaihe, ja olen kiitollinen siitä että tällainen mahdollisuus täällä Suomessa annetaan. Mikä etuoikeus mihin muuhun tahansa maahan verrattuna. Ja sen verran itsekäs aion olla, että otan tästä tilaisuudesta todellakin kaikki irti.

Ah, ihanaa olla taas takaisin! Ihanaa, kun ajatukset alkavat vihdoinkin taas jäsentyä päässä, ja turhautuminen ja ahdistus omaan rahatilanteeseen helpottua. Nyt on aika suunnata katse eteenpäin ja pelata elämä näillä korteilla mitä on, ja tehdä suunnitelmia ja tavoitteita tulevalle.

Ihanaa, aurinkoista uutta vuotta ihan kaikille!